torstai 6. kesäkuuta 2019

Viisi viikkoa vanhat

Poika ihailijan sylissä
Viikot kuluu, ja niin on pitänyt jo kokea kynnenleikkuukin. Pentuaitaus oli ihan liian pieni meille, pinkaistiin isoon tarhaan mamman kanssa, ja siellä lystiä riittää. Ollaan päivällä nukuttu koirankopissa ja kun helle tuli niin osattiin jo kaivaa monttu, jossa oli viileämpää. Ehkä äiti vähän neuvoi.

Ruokaa tarjoillaan, muttei se niin hirmu herkkua ole, kun äidinmaito on parempaa. Kyllä me joskus syödään ihan kuin koirat konsanaan, mutta äidin pitää antaa siinäkin esimerkkiä ja kun se syö, me mennään sen kupille samaan aikaan.

Me leikitään melkoisesti ja on kiva nakertaa hampailla vähän kaikkea. Ravistellaan oikein kunnolla kun sellainen kiva riepu tai muu tekstiili sattuu kiinnostamaan. Vedeltiin äidinkin kanssa sukkalelua, ja se näytti tykkäävän että meillä on energiaa. Pentuaitauksessa saa ihan luvan kanssa nakertaa pensaiden oksia poikki, ei haittaa, sanottiin.

Niin ja autokyytiäkin saatiin kun käytiin Konnuksella ajelulla. Ensi maanantaina on kuulemma lisää autoilua tiedossa kun meidät viedään jonnekin tarkasteluun ja merkkailuun... Vaan siitä ei ole meille kerrottu yksityiskohtia.

Isossa tarhassa



Isossa tarhassa on paljon paljon enemmän mahdollisuutta
riekkua kuin pentuaitauksessa.



Helka jaksaa paimentaa pieniään 

Poika 5.6.19

Poika ja äiti 5.6.

Poika 

Kahden on lapsuus mukavaa

Poika 

Äidin opetuksessa

Vekkuli poika 

Vekkuli tyttö


Tyttö 6.6.

6.6.
Poika 6.6.








Terve taas! Katsotaan mitä uutta me saadaan tulevana viikkona kokea.