Kuusi viikkoa vanhat pennut ovat saaneet tunnistussirut niskaansa, Eläinlääkärikäynti oli ihan jännittävä kerrassaan. Saatiin kuulla kummalta lähtee kirkkaampi ja hälyttävämpi ääni sirun tunkeutuessa nahan alle. Painojakin punnittiin ja poikahan jo painoi lähes neljä kiloa, mutta ei tyttökään ollut kuin parisataa grammaa kevyempi, vaikka ruumiinrakenteesta voisi päätellä ihan toisin.
Iloisia ja virkeitä oli pennut ja ell ihastui heti ensisilmäyksellä niihin.
Päivisin ollaan oltu ulkosalla hyvin pitkiä aikoja, vaikka hyttysistä onkin harmia. Pennut keksivät kuitenkin, että koloon ryömimällä voisi olla turvassa niin hyttysiltä kuin liialta lämmöltäkin. Eräs päivä tiellä lujaa liikkuessaan poika tupsahti kuono edellä vesiojaan, seisoi siellä hämmästyneenä, mutta ei siinä enempää draamaa ollutkaan.
Leikit on yhä rajumpia, naskalihampaat iskevät milloin kaveriin, milloin ihmisen lahkeeseen. Tavoille koetetaan opetella, mennään heti aamulla emän kanssa ulos tarpeille, sitten tullaan syömään ihmisen laittamaa ruokaa. Lisäruoka ei ole vielä ottanut rytmiä kunnolla, mutta saadaan se kolme kertaa päivässä syötettyä, lisänä kun on Helkan suosiolla antama maito.
Nimetkin on muhineet mielessä jo pitkään. Pojasta tuli Pohjanpaimen Echo, kutsumanimeltään Riki ja tytöstä Pohjanpaimen Encore, Emma.
 |
| Minua kutsutaan nimellä Riki |
 |
| Kaksi mahtuu syömään samasta kupista. |
 |
| Äidiltä on jo peritty tassujen asennot |
 |
| Olen Pohjanpaimen Encore, Emma |
 |
| Kuumalla on mukava mennä koloihin maata vasten, tai muuten vain piiloon. |
 |
| Tämän kolon kaivoimme yhdessä, täällä on nukuttu ptkät unet. |
 |
| Emma |
 |
| Emma on istuskelija |
 |
| Puutarhurin apulaiset riipivät aroniaa |
 |
| Olen Pohjanpaimen Echo, Riki |
 |
| Pihassa riittää uusia paikkoja leikkikentäksi. |
