Pohjanpaimen E-pennut

torstai 27. kesäkuuta 2019

Tästä se elämä vasta alkaa

Yhteinen pikkupentuaika alkaa olla lopuillaan, kahdeksan viikkoa ikää tuli jo tänään täyteen. Lapsuuskaveri on ollut tärkeä vertainen ja äidin opeissa on saatu molemmat kyytiä ja komennusta.

Kahden pennun kanssa on ollut kätevää mennä ulos vapaana, ei ole tarvinnut ottaa lukua pennuista ja hätäillä minne joku hävisi. Ympäristöä ollaan tutkittu ja kokemuksia kartutettu, ollaan myös oivallettu aika hyvin se, että tarpeet tehdään ulos.

Pennut löytyvät nyt Koiranetistä ja rekisteripaperit on saapuneet. Pian alkaa uudenlainen elämä, on sopeuduttava yhteiskuntakelpoiseksi, opeteltava ymmärtämään ihmisen mieltä ja olla ihmisen ystävä. Mutta ehkä joskus saa villiintyäkin ja painaa silmittömästi rallia ympäri pihoja, jos vain on samanhenkistä seuraa. Kyllä näistä ilmeisimmin persoonia tulee.

Herttaista juhannusta vietettiin ilman kokon polttoa metsäpalovaroituksen takia.

Laiturille piti uskaltaa vähitellen...

Emmasta toivoisin venekoiraa

Aika arveluttavia laitteita...

Täällä maan pinnallakin kyllä riittää tutkittavaa

Sitten nopeasti kantavalle maalle

Kukkaistutukset on herkullisia leikkipaikkoja

Käväistiin tutkimassa metsää ihan yksinkin. Tässä Riki hyttysten kanssa tuumailemassa.

Ei ole mitään hätää, etenen pikkuhiljaa ja pidän ihmistä silmällä.

Riki 25.6.2019

Riki kuuntelee, koira haukkuu.

Korkealla kivellä saattoi juostakin, oli kivat sammalet.

Sitten tultiinkin tutuille heinikoille ja kukkien sekaan.

Vähän huilattiin pihalla kun metsästä selvittiin.

Sitten lähti matkaan Emma.

Silmät pyöreinä uutta kohti.

Kyllä pysyn ihmisen perässä, pysynhän.

Mättäiltä näkee paremmin ja niillä voi levätä.

Ja taas kuuluu koiran haukku.

Poseerata ilmeisesti osaan.

Täältä tullaan kotia kohti.

26.6. tuli isoisoisoisä käymään, mutta ei se paljon itseään esitellyt. Matu se kuitenkin oli.

Vähän hermostuttavaa tutustua pikkuisiin.

Pennut menivät tottuneesti rantaan.

Matu keskittyi ihan muuhun.

Molemmat urokset väistävät toisiaan.

Emma ja Meiju

Matu heittäytyy aivan ulkopuoliseksi

Tänään 27.6. pyrähtelimme rohkeasti kahdestaan pihan vieressä ja pihalla ja joka paikassa.

Vähän pitkään katsottiin kuka sieltä tulee kohti.

No, kun se tulija kutsui, niin ei kun sitä kohti. Tuttu äänikin oli.

Käytiin sitten haistelemassa isoisoäitiä, Armia, joka ei myöskään välitä pennuista.

Nyt se kuitenkin jo katsoi meitä...

... mutta sitten se karjaisi ja me singottiin kauemmaksi. Olkoon vanha rauhassa.

torstai 20. kesäkuuta 2019

Rytmi löytyy parahiksi 7-viikkoisille

Onpa lämpimät kelit ja paljon, paljon hyttysiä! Pennut oleskelevat vuoroin ulkosalla, vuoroin sisällä. Helkan omassa tarhassa pennut ovat olleet emänsä kanssa muutaman päivän. Välillä lähdetään vapaaksi ja koetaan aina jotain uutta. Ulos tehdään tarpeita huolellisesti, mutta kyllä sisällekin lirahtaa, ja se on enimmäkseen hitaiden ihmisten syytä.

Emon maidosta saadaan vielä maistiaisia, mutta nyt osataan jo syödä neljästi päivässä ja ruoka maistuu. Illan viimeisenä pennut herkuttelevat pikkuruisilla näkkileivän palasilla, jotka saa pennut innosta hyppimään. Emäkin saa näkkäriä, joten sen on oltava hirmu hyvää. Emältä käydään myös vähän osilla kun se syö omaa ruokaansa. Se syöminen taitaa näkyä pentujen painoissakin. Nyt ovat jo reilusti yli neljäkiloisia.

Rekisteröintikin on viimein kunnossa, ja toivotaan että rekisteripaperit tulevat postissa hyvissä ajoin, ennen kuin Riki lähtee maailmalle. Ikävä tulee, ei voi mitään. Näiden pentujen kanssa on ollut oikein helppoa ja rentoa.